Joulumansikat

Kesällä mansikka-aikaan joulu kävi mielessä tätä sydänkuviota asetellessani kuvausvalmiuteen. Herkullinen jouluaaton jälkiruoka on mansikkajäädyke, jota olen kerran kauan sitten tehnyt anoppilassa joulua viettäessämme. Perintövuoka on keittiön korihyllykön takaosassa tallessa. Nyt, kun päätän, niin eiköhän meillä tänä jouluna herkutella raikasta jäädykettä jouluaterian jälkeen. Kirsti -mummia varmasti hymyilyttää pilven reunalla. 

Joulutradioiden muotoutuminen on kiintoisa juttu. Jokaisella perheellä on omat tapansa ja must -juttunsa tai sitten ei. Meillä on lukuisia vakiintuneita tapoja, joista ei tingitä. Ne, kun ovat osoittautuneet koko perheelle merkittäviksi. 

Jos en leipoisi joululimppua niin uskoisin siitä nousevan aikamoisen porun. Rosollin määrää on vaikea ennakoida, mutta suosikkeihin se kuuluu, ehdottomasti. Valkosipulisilakoiden teko on Laurin ja tyttöjen yhteinen puuha. Ne ovat minun jouluni ykköstoive. Vesi herahtaa kielelle jo ajatuksesta.

Kinkku on nykyisin pienin mahdollinen, kun sitä syö vain kaksi perheenjäsentä. Meille muille maistuvat muut paistokset. Hupaisa muisto vuosien takaa on, kun tuore vegetaristi teki into piukeana kikhernemureketta, joka valitettavasti, sillä kertaa, jäi makuelämykseltään surullisen kuuluisaksi. Joka joulu sitä hymyssä suin muistelemme. Tekijän blogiin pääset linkkiä klikkaamalla. 

Tampereen Kauppahallissa kuuluu joulun alla hikipäässä jonottaa valkosipulisuolakurkkuja ja kalatiskin jono on myös elämys vailla vertaa. Nostalgia kaiketi saa meidät sinne vuosi toisensa jälkeen fiilistelemään. Asuimme aikanaan aivan kulman takana Hallituskadulla ja työskentelin hääkesämme Linkosuon kahvilassa.

Millaisia joulutraditioita teillä on vaalittavana? Jos mansikkajäädyke onnistuu niin siinä saattaa olla ainesta perinteeseen. 

Jouluntuoksuisin terveisin, Tuikku